Kun pääsin syöpälääkärin vastaanotolle, olin jo sisäistänyt diagnoosini. Tässä välissä olin ollut ct-kuvassa eli tietokonetomografiassa, jossa katsottiin, että etäpesäkkeitä ei ollut muualla kehossa. Olin seilannut kuolemanpelossa monta päivää, miettinyt jo, mihin haluaisin tuhkani ripoteltavan (omalle järvelle) ja tehnyt muitakin suunnitelmia, kun kuolen tähän tautiin. Onneksi syöpäkeskuksella ymmärsivät odottajan tuskan ja minulle tuli tekstiviesti ct-kuvien tulkinnan jälkeen, jossa luki että body-ct:ssä ei mainittavaa. Voi apua, kuinka onnellinen olin! Tuijotin viestiä ja tuhkan sirottelu tuntui siirtyvän heti vähän etäämmälle.

Syöpälääkärin ikkunalla oli kultaisen noutajan kuva ja tiesin heti, että olin hyvissä käsissä. Jos lääkäri on eläinrakas, hän oli aivan ehdottomasti paras lääkäri minulle. Ja hän olikin. Jaksoi vastata kysymyksiini ja selittää kärsivällisesti, mitä oli odotettavissa. Minun syöpäni oli ärhäkkää mallia, Her 2 + ja lääkäri sanoi suoraan, että 10 vuotta sitten tämä uutinen olisi ollut  vielä huono. Onneksi sen jälkeen oli löydetty täsmälääke juuri tähän syöpämuotoon (kiitos syöpätutkimus!!) ja sen jälkeen ennuste oli parantunut lähes muiden ei niin aggressiivisten syöpien tasolle. Gradus eli erilaistumisaste oli 3, mikä oli huonoin mahdollinen eli kasvaimessa on paljon jakautumassa olevia soluja. Kasvainmassa oli myös melko laajalle levinnyt, se oli kasvattanut niinsanotusti käsiä ja jalkoja kasvaessaan ja kyllä, ehtinyt levitä myös kainalon imusolmukkeisiin. Lähtötilanteeni ei siis ollut mikään paras mahdollinen. Parasta olisi, jos kainalosta ei olisi löytynyt vielä mitään, mutta en silti lähtenyt kyselemään ennusteita tilanteeseeni vaan keskityin kuuntelemaan, miten hoito alkaisi. Tuskin kukaan tietää tässä vaiheessa, miten lopulta tulee käymään.

Pähkinänkuoressa: hoidot alkavat ns. neoadjuvanttihoidolla. Tämä tarkoittaa, että saan 4 kertaa täsmälääkettä ja sytostaattia tiputuksena ja 4 kertaa CEF-hoitoa, joka taas on erilainen coctaili sytostaatteja. Näiden välillä on magneettikuvaus, jossa katsotaan, onko ensimmäiset 4 hoitoa purreet kasvaimeen. CEF-hoidon jälkeen tulee leikkaus ja sen jälkeen vielä sädehoito.

-Kyllä sinä aika tiiviisti tulet meidän kanssa seurustelemaan seuraavat 8 kuukautta, lääkäri sanoi.

No, ei kai siinä muuta. Ensimmäinen hoito varattiin jo saman tien ja siitä se hoitojuna alkoi puksuttamaan tasaisen varmasti eteenpäin. Meinasin laittaa tasaisen tappavasti, mutta en laittanut. Koska päämääränä on kuitenkin parantuminen!

Sain ajan kirurgin vastaanotolle kuulemaan tuloksia. Odotustilassa tunsin olevani aivan väärässä paikassa, koska muut odottajat olivat minua ainakin 20 vuotta vanhempia tai enemmänkin. Puhelias vanhempi rouva kerkesi kertoa lähes koko elämäntarinansa minulle, vaikka aika ei ollut kuin parikymmentä minuuttia myöhässä. No, ainakaan ei käynyt aika pitkäksi.

Kirurgi latasi melkein heti täyslaidallisen päälleni. Hän kysyi ensin, tiesinkö jo tuloksen. En, en tiennyt, koska ei ollut tullut mieleen edes vilkaista Omaa Kantaa, jossa muutenkin olin käynyt vain kerran tai pari. Koska eihän siellä ollut mitään, enhän ollut sairastellut.

-Se on valitettavasti rintasyöpää, kirurgi sanoi.

Ja niin minun elämäni muuttui, yhdessä hetkessä, täysin erilaiseksi, kuin se oli ollut minuuttia aikaisemmin. Olin sairas, vakavasti sairas 45 vuotias, vaikka tunsin olevani elämäni kunnossa. Minulla oli hoitamattomana tappava tauti. Rintasyöpä.

En oikein muista tuolta käynniltä paljoakaan, paitsi että kirurgi halusi jo tuolloin kuvata rinnat korjausleikkauksen takia, joka joskus tulevaisuudessa odottaisi.

-Koko rinta lähtee, hän sanoi reippaasti.

Ai jaha. Otetaan se toinenkin, teki mieleni sanoa. Mitä sitä kuvaamaan, leikataan molemmat pois. Inhosin sillä hetkellä rintojani niin paljon. Ne olivat pettäneet minut, vaikka olivat antaneet tähän asti niin paljon. Ne olivat ruokkineet lapseni puoli vuotiaaksi, ne olivat palvelleet muutenkin ihan moitteettomasti, mutta nyt: toinen oli parantumattomasti sairas ja saisi lähteä. Näin jo silmissni veitsen, joka leikkaisi rintani pois ja jäljelle jäisi vain ammottava aukko. Olisin raajarikko, muotopuoli. Tätä en olisi uskonut tapahtuvan. Ikinä. Mutta näin se tapahtuisi.

Koko kesän olin tuntenut vasemmassa rinnassani jomottelua ulkoreunassa. Rinta oli myös toiseen verrattuna kova, mutta vaikka kuinka tunnustelin sitä, varsinaisia kyhmyjä en siinä juuri tuntenut. Kokoeroakin oli, mutta niinhän siinä oli ollut jo kauan. Vai oliko? Nyt kun alan muistella, niin kyllä, pitkään sitä oli jo ollut mutta kokoero alkoi tulla esiin kunnolla vasta kesän lopulla. Ja hymykuoppa. Se perkuleen kasvain hymyili!

Elokuussa vihdoin raahauduin lääkäriin. Olen aina ollut sellainen, että lääkäriin meno ei ole ensimmäisenä mielessä johtuen siitä, että olen aina ollut terve kuin pukki. En ole sairastanut 45 vuotisen elämäni aikana juuri flunssaa kummempaa ja siksi kai tuudittautunut jonkinlaiseen turvallisuuden tunteeseen siitä, että ei minuun mikään sairaus iske. Ehkä se on joku tulehdus, uskottelin itselleni. Olin kuullut, että rintatulehdus voi tulla vaikkei imettäisi ja kun aikoinaan imetin, rinta oli tulehtunut. Ehkä jotain sellaista. Olin myös lukenut mastopatiasta, joten ehkä se oli sitä.

Lääkärin ei tarvinnut kuin kokeilla vasenta rintaa ja huomasin, miten säikähtäneeltä hän näytti. Lääkäri näyttää säikähtäneeltä, joten potilaan pitänee olla huolissaan? En ollut, vaikka hän kirjoitti kiireellisen lähetteen keskussairaalaan mammografiaan.

Mammografia oli helppo, vaikkakin vähän ikävä kokemus, kun tissit litistettiin lasilevyjen väliin. Istuin hetken ja sain määräyksen toiseen huoneeseen. Lääkäri ultrasi rinnan ja sanoi sitten ottavansa koepaloja ultran kanssa. Sen verran huoleton olin, että tässäkään vaiheessa ei tullut mitään ajatusta "apua, nyt se on sitten syöpää"  vaan olin tyytyväinen että tutkivat huolellisesti. Kolme koepalaa otettiin ja yksi kainalosta, koska sielläkin oli imusolmuke turvoksissa. Sitten kotiin ja odottelemaan tuloksia. Olin ihan rauhallisin mielin ja jatkoin elämääni kuten ennenkin.

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.