Kun pääsin syöpälääkärin vastaanotolle, olin jo sisäistänyt diagnoosini. Tässä välissä olin ollut ct-kuvassa eli tietokonetomografiassa, jossa katsottiin, että etäpesäkkeitä ei ollut muualla kehossa. Olin seilannut kuolemanpelossa monta päivää, miettinyt jo, mihin haluaisin tuhkani ripoteltavan (omalle järvelle) ja tehnyt muitakin suunnitelmia, kun kuolen tähän tautiin. Onneksi syöpäkeskuksella ymmärsivät odottajan tuskan ja minulle tuli tekstiviesti ct-kuvien tulkinnan jälkeen, jossa luki että body-ct:ssä ei mainittavaa. Voi apua, kuinka onnellinen olin! Tuijotin viestiä ja tuhkan sirottelu tuntui siirtyvän heti vähän etäämmälle.

Syöpälääkärin ikkunalla oli kultaisen noutajan kuva ja tiesin heti, että olin hyvissä käsissä. Jos lääkäri on eläinrakas, hän oli aivan ehdottomasti paras lääkäri minulle. Ja hän olikin. Jaksoi vastata kysymyksiini ja selittää kärsivällisesti, mitä oli odotettavissa. Minun syöpäni oli ärhäkkää mallia, Her 2 + ja lääkäri sanoi suoraan, että 10 vuotta sitten tämä uutinen olisi ollut  vielä huono. Onneksi sen jälkeen oli löydetty täsmälääke juuri tähän syöpämuotoon (kiitos syöpätutkimus!!) ja sen jälkeen ennuste oli parantunut lähes muiden ei niin aggressiivisten syöpien tasolle. Gradus eli erilaistumisaste oli 3, mikä oli huonoin mahdollinen eli kasvaimessa on paljon jakautumassa olevia soluja. Kasvainmassa oli myös melko laajalle levinnyt, se oli kasvattanut niinsanotusti käsiä ja jalkoja kasvaessaan ja kyllä, ehtinyt levitä myös kainalon imusolmukkeisiin. Lähtötilanteeni ei siis ollut mikään paras mahdollinen. Parasta olisi, jos kainalosta ei olisi löytynyt vielä mitään, mutta en silti lähtenyt kyselemään ennusteita tilanteeseeni vaan keskityin kuuntelemaan, miten hoito alkaisi. Tuskin kukaan tietää tässä vaiheessa, miten lopulta tulee käymään.

Pähkinänkuoressa: hoidot alkavat ns. neoadjuvanttihoidolla. Tämä tarkoittaa, että saan 4 kertaa täsmälääkettä ja sytostaattia tiputuksena ja 4 kertaa CEF-hoitoa, joka taas on erilainen coctaili sytostaatteja. Näiden välillä on magneettikuvaus, jossa katsotaan, onko ensimmäiset 4 hoitoa purreet kasvaimeen. CEF-hoidon jälkeen tulee leikkaus ja sen jälkeen vielä sädehoito.

-Kyllä sinä aika tiiviisti tulet meidän kanssa seurustelemaan seuraavat 8 kuukautta, lääkäri sanoi.

No, ei kai siinä muuta. Ensimmäinen hoito varattiin jo saman tien ja siitä se hoitojuna alkoi puksuttamaan tasaisen varmasti eteenpäin. Meinasin laittaa tasaisen tappavasti, mutta en laittanut. Koska päämääränä on kuitenkin parantuminen!